Muutosmuotoilijoiden koulutus, Vintage Joensuu vol. 2 huipentui puolen vuoden koulutusrupeaman jälkeen yhteiseen voimannäytökseen.
Päätöspäivän lopputehtävän yhteinen määrittäjä oli kokeilukulttuuri. Kokeilukulttuuri on yksi hallituksen kärkihankkeista ja sillä haetaan innovatiivisia ratkaisuja yhteiskunnan ja palveluiden kehittämiseen. Jakauduimme kolmeen tiimiin ja perehdyimme kokeilukulttuurin keskeisiin ajatuksiin ja valitsimme ohjenuoraksemme huoneentaulut.
Meidän tiimimme läksi toteuttamaan kokeilujen muotoilua, toteuttamista ja arviointia. Nopeasti hyppäsimme autoon ja ajatus neljästä kokeilusta syntyi pian. Ensimmäiseksi päätimme suunnata TE-palveluiden toimistoon. Eikö juuri siellä, missä oletetaan käsiteltävän vaikeita asioita, olisi paikka kokeilla jotain ihan muuta? Usein nämä asioinnit ovat saaneet leiman, että aikamoisesta pakkopullasta on kyse. Me järjestimme TE-palveluiden asiakkaille ja henkilökunnalle pulla- ja mehutarjoilun.
Risto Hautanen järjestää pullatarjoilua Joensuun TE-palveluiden asiakastilassa
Mitä vaikutusta pullatarjoilulla voi olla? Me ajattelimme kohtaamista, ihmisyyttä ja pehmeitä arvoja. Pulla ei siihen yksin riitä. Tarvitaan inhimillisiä reaktioita. Aitoja katseita, pieniä sanoja. Ihanko totta? Onko tämä meille? Kiitos! Hymy silloin, kun lomakkeentäyttäminen ei ole se mukavin velvollisuus. Tarvitaan rikkoa kaavamaisuus ja astua yllättävään.
Seuraavaksi siirryimme palvelutalo Koivupihaan. Ensin kurvasimme Ranta-Kukka kukkakauppaan ostamaan kukkia. Saimme hienoa palvelua yrittäjältä, joka oli juuri äskettäin aloittanut kukkakauppiaana.
Ranta-Kukka Joensuu tarjosi iloista palvelua
Kauniiden neilikoiden kanssa menimme Koivupihaan. Etsimme talon asukkaita ja henkilökuntaa ja ojensimme heille kukkia. Kukkien saajat olivat yllättyneitä, mutta eivät jääneet sen enempää pohtimaan, että miksi nämä kukat? He olivat todella ilahtuneita ja ottivat meidän arkeensa juuri sillä hetkellä. Tässä ja nyt.
Mitä vaikutusta tällä kokeilulla oli? Nämä ihanat ihmiset eivät olleet virantoimituksessa, vaan me poikkesimme ihan hetkeksi heidän arkeensa. Emme siis heiluttaneet palvelurakenteita tai muuttaneet käytäntöjä. Mitä liikahti? Ilo tarttui! Ikäihmisten hymyt ja työntekijöiden kiitokset työnlomassa. Hyvän hengen ja työilmapiirin luominen on pienestä kiinni. Asenne ratkaisee, ei yksin kukat.
Palvelutalosta me siirryimme Joensuun kirjastoon. Päätimme lahjoittaa pienen summan rahaa käytettäväksi asiakkaiden myöhästymismaksujen eli kirjastosakkojen maksamiseen. Ideastamme pidettiin ja kirjaston henkilökunta alkoi selvittämään käytäntöä, kuinka olisi tällainen olisi mahdollista järjestää.
Kirjastossa selvitetään tarjoamme sakkojen maksutempauksen järjestelyjä
Pian kävi kuitenkin ilmi, että hienosta ajatuksesta huolimatta, teko ei olisi mahdollinen. Kirjasto ei voi ottaa vastaan sellaista lahjoitusta, eikä myöskään sijoittaa asiakkaistaan ketään toisen edelle. Kokeiluamme haluttiin kuitenkin tukea ja saimme etsiä kirjastosta itse asiakasta, jolla olisi maksamattomia myöhästymismaksuja. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt.
Jatkoimme matkaa Perheentalolle, joka on perheille avoin paikka viettää aikaa. Perheentalolle lahjoitimme käsityönä valmistetun nallen. Tämä oli konkretiaa. Nallen tuleva käyttäjäkunta konttasi iloisesti jo ympärillämme ja nauru ja kiljahtelut kuuluivat käytävässä.
Kati Jauhiaisen valmistama nalle muuttaa Perheentalolle
Neljäs kokeilumme odotti vielä, sillä kirjaston sakkotempaus ei onnistunut suunnittelemallamme tavalla. Siirryimme Kansalaistalolle ja siinä se oli! Heti oli selvää, että halusimme mahdollistaa vapaan pääsyn digitaaliseen vuorovaikutukseen.
Digiloikkaan!
Joensuun Kansalaistalo on avoin kohtaamispaikka ja siellä toimii myös kahvila Soroppi. Toiminnassa on mukana aktiivisia ryhmiä yli sata. Käyttäjäkuntaa on siis reilusti ja kohtaaminen vapaassa ja tasa-arvoisessa ympäristössä on kaikille tärkeää. Halusimme lahjoittaa pienen summan rahaa mahdollistaaksemme, ei yksin näytön korjaamisen, vaan kaikille avoimen yhteiskunnan, tiedonsaannin ja vaikuttamisen. Ideamme otettiin avosylin vastaan. Toki rikkoontunut tietokone ja sen näyttö olisi korvattu uudella muutoinkin, mutta halusimme auttaa juuri tässä asiassa.
Kokeilukulttuurin kautta toteuttamamme voimannäytös tuntui innostavalta. Oli vapauttavaa ajatella uusia avauksia kokeiluina. Aina voi kokeilla. Kokeilemalla oppii ja uutta tietä on helpompaa kulkea avoimella mielellä.
Sparraaja, muutosmuotoilija #61 Patrik sekä voimannäytöksen tiimi: muutosmuotoilija #72 Kati, muutosmuotoilija #70 Sanna ja muutosmuotoilija #66 Risto
Vintage Joensuu 