Muutosmuotoilua Joensuussa. Aina.

Olemme saavuttaneet aika paljon noin vuoden aikana. Ensimmäinen muutosmuotoilijoiden aalto aloitti Joensuussa helmikuussa 2016. 15 luovan alan ammattilaista lähti kohti uutta, porukalla ja rytinällä. Matka kesti 130 päivää. Elokuussa 2016 aloitti toinen aalto Vintage Joensuu Vol2, jossa 12 luovan alan ammattilaista aloitti uuden 130 päivän matkan.

Yhteensä 260 päivää. Huikeita kokemuksia. Luovan alan ammattilaisia. Osaaminen laajeni huimasti. Se rikastui. Uusia verkostoja syntyi ja syntyy edelleen. Ihan koko ajan. Ihan joka puolella. Uutta työtä todentotta syntyi. Pohjois-Karjalaan ja pikkuisen englantiin ja Pietariin. Oikeasti koko maailmaan, koska uusi työ on ajasta ja paikasta riippumatonta.Kaikki 26 osaajaa, ammattilaista, muutosmuotoilijaa on nyt näytteneet voimansa. Mutta muutosmuotoilijoiden polku ei ole tässä, se jatkuu aina. Muutosmuotoilu on nimittäin asenne. Se on ajattelutapa. Se on kokeilukulttuuria. Ketterää kehittämistä. Se on resurssien ja osaamsien suuntaamista oikeisiin paikkoihin. Se on elämyksiä ja kokemuksia. Se on yhteistä suunnittelua ja heittäytymistä. Se on tekemistä. Sitä se ennen kaikkea on.

Kiitos muutosmuotoilijat
Sari, Kati, Patrik, Anita, Nina, Jonna, Merja, Esa, Tero, Sohvi, Tarmo, Anna-Kaisa, Päivi Kuu, Irina, Päivi Koo, Maarit, Mikko, Ia-Päivikki, Mari, Kati, Juha, Sanna, Myléne, Ulla, Joni, Merja, Sauli ja Risto. Kiitos.

Kiitos mahdollistamisesta
Tiina Köngäs-Siira Pohjois-Karjalan Te-palvelut. Kiitos. Pohjois-Karjalan ELY-keskus. Kiitos.

Kiitos yhteisestä matkasta
Suomen Punainen Risti ja Suomela, Koivikon Kievari, Kaupungijohtaja Kari Karjalainen, Kuvan maailma, Painted by Cakes, Hotelli Aada, Jukola ry, Hammaslahden seudun kyläyhdistys, Pelastakaa Lapset ry, Hotelli Ruusuhovi, Pohjois-Karjalan Kansanterveys ry, Healing Drum, Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen, Botania, Koivupiha, Tarjan muotipuoti, Päivi Kupiainen, Paalasmaan kyläyhdistys, Vaarakirjastot, Erä-Eero, JuriS Travel. Kiitos.

Kiitos innostuksesta
Johanna Kotipelto, kokeileva virkamies lainassa verolta, rakentamassa Kokeilun paikkaa Valtioneuvoston kansliassa.
Riitta Uosukainen, Valtioneuvos.
Annukka Larkio, Vantaankaupungin kulttuurijohtaja.
Petteri Ikonen, Tat.
Hanna Ketonen, opetusneuvos. Kiitos.

Kiitos ajatuksista Kultatuolissa
Riitta Papunen, Eve Pietarinen, Petri Varis, Janne Sivonen, Marketta Väänänen, Kari Kola, Kari Karjalainen, Pirjo Repo. Kiitos.

Kiitos Joensuu ja Pohjois-Karjala. Tästä on hyvä jatkaa.
Kiitos muutosmuotoilijat ja Vintage Joensuu.

Saara Utti ja tamoralaiset

 

 

Mainokset

Kokeilukulttuurilla Hyvää Joensuussa

Vintage Joensuu vol2 on jo toinen Pohjois-Karjalassa toteutunut luovien alojen täydennyskoulutus, jossa luovien alojen osaajat rakentavat uutta työtä oman osaamisensa ympärille. Tiistaina 21.2.2017 130 päivän yhteinen matka huipentui valmistuvien muutosmuotoilijoiden voimannäytökseen. Vintage Joensuun vol.2 muutosmuotoilijat jalkautuvat Joensuun katukuvaan kolmen hengen tiimeissä sparraajiensa kanssa näyttämään miten luovuudella ja ketteryydellä, kokeillen luodaan uusia elämyksiä ja kokemuksia ja Hyvää elämää Joensuussa.

Tehtävään saimme alustuksen Tamoran Saaralta ja Mikolta, jotka tutustuttivat meidät Valtioneuvoston kanslian kokeilukulttuurin huoneentauluihin ja innostivat meitä miten kokeiluja muotoillaan, toteutetaan ja arvioidaan. Kokeilukulttuurin vahvistaminen on yksi pääministeri Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeita, jolla on tavoitteena löytää innovaatioita ja ratkaisuja yhteiskunnan ja palveluiden kehittämiseen.

kirjat

Mitä kokeilukulttuuri sitten on? Kokeilukulttuuriin liitetään monia teesejä; kokeillaan-aina opitaan, tai epäonnistumalla oppii tai vaikka hyvin kokeiltu -puoliksi tehty. Tämän sisäistäminen ja kokeilu oli meidän ryhmämme teema tänään.

Mitä hyvää keksittäisiin ihmisille, kiertoon, koettavaksi? Käytössämme oli 150 € rahaa tähän haasteeseen. Hetki mietittiin ja yksimielisesti ryhmämme suuntasimme kohti Suomalaista kirjakauppaa. Valikoimme 6 eri tyylilajin kirjaa. Mukaan mahtui runoutta, novellia, lastenkirjakin. Mitähän nämä kirjat herättäisivät ihmisten mielissä jos vain antaisimme ne ilmaiseksi luettavaksi ja koettavaksi, yksin tai yhdessä? Jokaisen kirjan sisäkanteen kirjoitimme pienen alustuksen ja toiveen, että kirja lähtisi kiertoon, ja että sosiaaliseen mediaan voisi jakaa kirjakokemuksen hästägillä #kirjakierrossa, #voimannäytös. Kirjat jaettiin paikallisiin yrityksiin Mokkamaa, Hyve ja Pahe, Ihmisen teatteri, Taitokortteli ja Fondo. Saipa yksi muutosmuotoilijakin kirjan luettavakseen. Ihmiset suhtautuivat asiaamme suurella mielenkiinnolla ja uteliaalisuudella. Kirjat tulisivat luetuiksi, meille luvattiin.

Käyntimme Ihmisen teatterin tiloissa oli mieleenpainuva kokemus. Talossa oli teatterialan osaajien ryhmä täynnä positiivista hulluutta. Kiinnostus meitä ja osaamisiamme kohtaan oli suuri. Tämä käynti toisi ehkäpä työnsirpaleita muutosmuotoilijoille tulevaisuudessakin. Ensivaikutelma kokeilusta oli onnistunut. Tämä kokeilu kuitenkin jatkuisi. Mielenkiinnolla jäämmekin odottamaan millaisia kirjakokemuksia sosiaalisessa mediassa jaetaan.

katse-tulevaisuuteen

Palasimme Vintagen tilohin ja mietimme uutta lähestymistä kaupunkilaisiin. Kirjakauppa kutsui meitä taas. Rahaa oli vielä käytettävissämme. Kassi täyttyi piirustuspaperista, väreistä ja peleistä. Lähdimme viemään lahjoitusta valittuun kohteeseen. Matkalla poikkesimme Taitokortteliin viemään vielä yhden kirjan Kauppaneuvoksen kahvilan kirjahyllyyn. Ken sen sieltä nappaisi luettavaksi.

lahjoitus-perheentalo

Muutosmuotoilijoiden eri joukkiot ovat olleet tiiviissä yhteistyössä Pelastakaa Lapset ry:n kanssa koko täydennyskoulutuksen ajan. Joensuun Perheentalo tuntui siis sopivalta paikalta lahjoittaa jotain tarpeellista sen toimintaan. Talossa vallitsi niin lämmin ja aito tunnelma. Lahjoitus otettiin ilolla vastaan ja tarvikkeet tulisivat varmasti hyvään käyttöön. Hyvästä teosta tuli hyvä mieli! Täällä lahjoituksesta tulisi hyötymään suuri joukko joensuulaisia lapsiperheitä. Vielä läksiäisiksi luovutimme uuni tuoreen muutosmuotoilijoiden julkaisun kiitokseksi onnistuneista yhteisistä projekteista.

postkortit

Matkamme jatkui Carelicumiin mielessä jo seuraava kokeilu. Hei postikorttihan ilahduttaa! Ostimme kasan taidepostikortteja ja postimerkkejä. Päätimme kokeilla miten ihmiset suhtautuisivat, jos saisivat yksinkertaisen postikortti-tervehdyksen lähetettäväksi ilmaiseksi ystävälleen tai sukulaiselleen. Lähdimme lahjoittamaan kortteja Kauppakeskus Ison Myyn käytäville. Tämä haaste osoittautuikin hankalimmaksi. Eikö kukaan halunnut enää lähettää postikortteja? Ei ollut kynää, osoitteita ei ollut enää tallella, muuten vain aika ei nyt ollut sopiva. Monia syitä löytyi. Sosiaalinen mediako on syrjäyttänyt tämän jalon ihmisten välisen yhteydenpidon muodon. Lopulta saimme kuitenkin 12 korttia matkaan. Näistä vieläpä ilahduttiin ja yksi korteista, 1929-luvun Suomi-postikortti lähti Amerikkaan asti ilahduttamaan sukulaisia.

Aikamme alkoi olla lopuillaan kokeilujen ja voimannäytöksen suhteen. Loput 2.25€ lahjoitimme Pelastakaa Lapset ry:n rahalippaaseen. Paljon olimme me itse ainakin saaneet ja oppineet kokeilukulttuurin kokeilemisesta. Opimme, että vuorovaikutus rohkeasti ja ennakkoluulottomasti kaupunkilaisten kanssa, hyvät ja elämykselliset teot luovat Hyvää elämää Joensuussakin. Kiitos mahtavalle tiimille!

Vintage Joensuu vol2 muutosmuotoilijat  Joni Tanskanen #65, Ia-Päivikki Jaakkonen #67,  Ulla Mönkkönen #71 ja  Kati Jukola #61

 

Nopeat kokeilut.

Aiemman blogitekstin voimannäytökseen viitaten, yksi ryhmä sai aiheekseen Kokeilevan kehittämisen. Lähtökohtana oli Kokeillaan – aina opitaan.

Kokeilevaan kehittämiseen kuuluu nopeat kokeilut, suunnitelmalliset kokeilut ja tutkimukselliset kokeilut. Koska aikaa tehtävän suorittamiseen ei ollut paljoa; päädyimme tekemään nopeita kokeiluja.

Ensimmäisessä ajatuksessa halusimme kokeilla musiikin vaikutusta arjen keskellä. Hienointa olisi ollut saada muusikko, vaikka täyteen linja-autoon esiintymään mutta käydessämme Joensuun Konservatoriossa päädyimme kaikkien osapuolien aikapulan takia käymään Kahvila-kakkukauppa Houkutuksessa, jonne saimme Konservatoriolta mukaamme Risto Piiraisen. Kahvilan asiakkaat silminnähden keskittyivät kuuntelemaan laulua ja olihan se varmasti mukavaa vaihtelua perinteiseen kahvilakulttuuriin.

c5lvtzkwmaa8a6o

Seuraavaksi mietimme, miten näyttelijä otettaisiin vastaan jossain ihmisvilinän keskellä, vaikka vetämässä jonkin improvisaation. Joensuun Kaupunginteatterilta, eikä Joensuun Pakkahuoneelta löytynyt ketään mukaan pyydettävää, joten päätimme tehdä jotain muuta.

Viettäessämme kahvitaukoa Vintage Joensuun tiloissa, saimme ajatuksen. Mikä on ammattiryhmä, joka on tärkeä meille kaikille mutta jota ei arvosteta tarpeeksi? Joiden poissaolon huomaamme helposti mutta heidän olemassaoloaan ei osata arvostaa? He ovat siivoojat, laitoshuoltajat. He ansaitsisivat kiitoksen työstään.

Suurimmalla osalla rahoista kävimme ostamassa lahjakortteja kirjakaupasta, elokuvateatterista, kampaamosta ja kosmetiikkaliikkeestä. Sitten olikin vuorossa siivoojien bongaaminen. Se osoittautuikin hankalaksi, sillä tässä kaikessa hulinassa kello oli mennyt jo sen verran eteenpäin, että aikaisin työnsä aloittavat siivoojat olivat siltä päivältä monissa paikoissa lopettaneet siltä päivältä.

Kiertelimme hetken kaupungilla ja mietimme sopivia kohteita lahjoittaa lahjakortteja. Carelicumissa törmäsimme tanssijaan, joka leffaliput saatuaan innostui antamaan esityksen, siinä Carelicumin aulassa. Ujostelematta, innostuneena. Se oli mahtavaa!

img_8504

Sen jälkeen kuitenkin havahduimme ajatukseen, että sairaalassa siivoajia tarvitaan koko päivän. Joten suuntasimme Pohjois-Karjalan keskussairaalaan. Siellä olikin meitä vastassa ystävällinen vahtimestari, jonka avustuksella laitoshuoltajia alkoi löytyä. Vastaanotto lahjakorteille oli hämmentynyt mutta mieluisa. Kerroimme syyn niille ja kiitimme heitä siitä työstä mitä he tekevät. Lisäksi kiitimme sairaalan kahvion lipukkeella myös vahtimestaria. Hyvä asiakaspalvelu ja ystävällisyys ovat hienoja asioita.

Toivomme, että lahjakortit lämmittävät heidän mieltään kauan ja että osasimme kertoa arvostavamme aidosti heidän työtään. Päivämme ei ehkä ihan vastannut aihettamme mutta ainakin toimme iloa monille ihmisille. Toivotaan, että se ilo on lähtenyt kiertämään… ainakin hymynä eteenpäin.

Muutosmuotoilijat Mari Jannela #69, Juha Kettunen #64, Mikko Inkinen #65
ja Sari Pitko #56

 

Kokeilukulttuurilla kohti jotakin muuta

Muutosmuotoilijoiden koulutus, Vintage Joensuu vol. 2 huipentui puolen vuoden koulutusrupeaman jälkeen yhteiseen voimannäytökseen.

Päätöspäivän lopputehtävän yhteinen määrittäjä oli kokeilukulttuuri.  Kokeilukulttuuri on yksi hallituksen kärkihankkeista ja sillä haetaan innovatiivisia ratkaisuja yhteiskunnan ja palveluiden kehittämiseen. Jakauduimme kolmeen tiimiin ja perehdyimme kokeilukulttuurin keskeisiin ajatuksiin ja valitsimme ohjenuoraksemme huoneentaulut.

Meidän tiimimme läksi toteuttamaan kokeilujen muotoilua, toteuttamista ja arviointia. Nopeasti  hyppäsimme autoon ja ajatus neljästä kokeilusta syntyi pian. Ensimmäiseksi päätimme suunnata TE-palveluiden toimistoon. Eikö juuri siellä, missä oletetaan käsiteltävän vaikeita asioita, olisi paikka kokeilla jotain ihan muuta? Usein nämä asioinnit ovat saaneet leiman, että aikamoisesta pakkopullasta on kyse. Me järjestimme TE-palveluiden asiakkaille ja henkilökunnalle pulla- ja mehutarjoilun.

ei-pelkkaa-pakkopullaa

Risto Hautanen järjestää pullatarjoilua Joensuun TE-palveluiden asiakastilassa

Mitä vaikutusta pullatarjoilulla voi olla? Me ajattelimme kohtaamista, ihmisyyttä ja pehmeitä arvoja. Pulla ei siihen yksin riitä. Tarvitaan inhimillisiä reaktioita. Aitoja katseita, pieniä sanoja. Ihanko totta? Onko tämä meille? Kiitos! Hymy silloin, kun lomakkeentäyttäminen ei ole se mukavin velvollisuus. Tarvitaan rikkoa kaavamaisuus ja astua yllättävään.

Seuraavaksi siirryimme palvelutalo Koivupihaan. Ensin kurvasimme Ranta-Kukka kukkakauppaan ostamaan kukkia. Saimme hienoa palvelua yrittäjältä, joka oli juuri äskettäin aloittanut kukkakauppiaana.

ranta-kukka-rajattu

Ranta-Kukka Joensuu tarjosi iloista palvelua

Kauniiden neilikoiden kanssa menimme Koivupihaan. Etsimme talon asukkaita ja henkilökuntaa ja ojensimme heille kukkia. Kukkien saajat olivat yllättyneitä, mutta eivät jääneet sen enempää pohtimaan, että miksi nämä kukat? He olivat todella ilahtuneita ja ottivat meidän arkeensa juuri sillä hetkellä. Tässä ja nyt.

Mitä vaikutusta tällä kokeilulla oli? Nämä ihanat ihmiset eivät olleet virantoimituksessa, vaan me poikkesimme ihan hetkeksi heidän arkeensa. Emme siis heiluttaneet palvelurakenteita tai muuttaneet käytäntöjä. Mitä liikahti? Ilo tarttui! Ikäihmisten hymyt ja työntekijöiden kiitokset työnlomassa. Hyvän hengen ja työilmapiirin luominen on pienestä kiinni. Asenne ratkaisee, ei yksin kukat.

Palvelutalosta me siirryimme Joensuun kirjastoon. Päätimme lahjoittaa pienen summan rahaa käytettäväksi asiakkaiden myöhästymismaksujen eli kirjastosakkojen maksamiseen. Ideastamme pidettiin ja kirjaston henkilökunta alkoi selvittämään käytäntöä, kuinka olisi tällainen olisi mahdollista järjestää.

kirjastossa-rajattu

Kirjastossa selvitetään tarjoamme sakkojen maksutempauksen järjestelyjä

Pian kävi kuitenkin ilmi, että hienosta ajatuksesta huolimatta, teko ei olisi mahdollinen. Kirjasto ei voi ottaa vastaan sellaista lahjoitusta, eikä myöskään sijoittaa asiakkaistaan ketään toisen edelle. Kokeiluamme haluttiin kuitenkin tukea ja saimme etsiä kirjastosta itse asiakasta, jolla olisi maksamattomia myöhästymismaksuja. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt.

Jatkoimme matkaa Perheentalolle, joka on perheille avoin paikka viettää aikaa. Perheentalolle lahjoitimme käsityönä valmistetun nallen. Tämä oli konkretiaa. Nallen tuleva käyttäjäkunta konttasi iloisesti jo ympärillämme ja nauru ja kiljahtelut kuuluivat käytävässä.

nalle-perheentalolle

Kati Jauhiaisen valmistama nalle muuttaa Perheentalolle

Neljäs kokeilumme odotti vielä, sillä kirjaston sakkotempaus ei onnistunut suunnittelemallamme tavalla. Siirryimme Kansalaistalolle ja siinä se oli! Heti oli selvää, että halusimme mahdollistaa vapaan pääsyn digitaaliseen vuorovaikutukseen.

digiloikkaan-mahdollisuus

Digiloikkaan!

Joensuun Kansalaistalo on avoin kohtaamispaikka ja siellä toimii myös kahvila Soroppi. Toiminnassa on mukana aktiivisia ryhmiä yli sata. Käyttäjäkuntaa on siis reilusti ja kohtaaminen vapaassa ja tasa-arvoisessa ympäristössä on kaikille tärkeää. Halusimme lahjoittaa pienen summan rahaa mahdollistaaksemme, ei  yksin näytön korjaamisen, vaan kaikille avoimen yhteiskunnan, tiedonsaannin ja vaikuttamisen. Ideamme otettiin avosylin vastaan. Toki rikkoontunut tietokone ja sen näyttö olisi korvattu uudella muutoinkin, mutta halusimme auttaa juuri tässä asiassa.

Kokeilukulttuurin kautta toteuttamamme voimannäytös tuntui innostavalta. Oli vapauttavaa ajatella uusia avauksia kokeiluina. Aina voi kokeilla. Kokeilemalla oppii ja uutta tietä on helpompaa kulkea avoimella mielellä.

Sparraaja, muutosmuotoilija #61 Patrik sekä voimannäytöksen tiimi: muutosmuotoilija #72 Kati, muutosmuotoilija #70 Sanna ja muutosmuotoilija #66 Risto

#voimannäytös #huoneentaulut

Vintage Joensuun tilan ovi kävi aamusta vilkkaasti: 130 päivän taival muutosmuotoilijan koulutuspolulla alkaa olla takana ja polku muuttumassa muotoilutieksi.

Vintagella oli odottamassa pitkä pöytä täynnä syötävää, mutta ennen kuin asetuimme runsaalle brunssille…

brunssi

…kuuntelimme sparraajamme, muutosmuotoilija #61 Patrikin kauniin puheen,

c5lljzkxuaa2jv3

jossa hän viittasi mm. Bertrand Russelin onnellisuuden määritelmään: onnellisuus liittyy erityisesti ystävälliseen kiinnostukseen ihmisiä ja asioita kohtaan.

Onnellisuuden pilkahdus sydämessä oli mukava saada käsiimme uunituore julkaisumme; Muutosmuotoilija Vintage Joensuu vol.2. Samalla alkoi twitter laulamaan meidän kaikkien yhteisestä onnellisuudesta, ylpeydestä ja ilosta, jonka tahdoimme maailmalle jakaa. On se vaan hieno julkaisu! (katsohan edellinen postaus)

Sitten lähdimme Päivän Voimannäytökseen; näyttämään miten uusi työ ja luovat alat kohtasivat Joensuussa, miten elämyksiä ja kokemuksiä voi synnyttää nopeasti kokeillen ja yllättävissä paikoissa, miten asiakas otetaan huomioon mukaan, miten eri osaamisalat sekottuvat,…näyttämään, miten kaikki on mahdollista!

Huoneentauluna meillä oli Valtioneuvoston yksi kärkihankkeistä: kokeilukulttuuri.

Tamora Oy:n Saara Utti ja Mikko Toiviainen sparrasivat meidät matkaan kertomalla hieman siitä, mitä on kokeilukulttuuri ja miten kokeiluja muotoillaan, toteutetaan ja arvioidaan. Samalla näimme Kokeilevan Suomen huoneentauluja mm. yhdessä toimimisesta:kokeilunmuotoilu

Ryhmämme lähti yhdessä matkaan pitkin ja poikin Joensuuta & tuotoksena syntyi ihmisille paljon Hyvää elämää, esimerkiksi: lahjoitettiin kukkia, kortteja, kirjoja, pullaa, tuotettiin ja myös itse saimme iloa ja hyvää mieltä vauvasta vaariin neljän tunnin aikana.

Nopeasti meni päivä ja myös se 130 päivää, kun elokuun alussa avasimme Vintage Joensuun oven ja otimme ensimmäisiä askeleitamme muutosmuotoilija-polullamme. Suuri yllätys oli kuitenkin vielä edessä kokoontuessamme saamaan todistukset, sillä muutosmuotoilija #66 oli muutosmuotoillut itsensä!

risto

Näin!

Pohjois-Karjalassa muutosmuotoilun kenttä muodostuu vahvan ja juurevan perinteen, koulutuksen ja yritysmaailman risteyskohtiin. Vaikka meille on tullut aika aloittaa, astua uuteen, ajatella uudella tavalla ja tehdä työtä uusilla kentillä, emme unohda perinteitämme: Risto Piiraisen karjalankielistä laulantaa

Polkumme on muuttunut tieksi ja tie on vapaa kuljettamaan meitä mielenkiintoisiin tilanteisiin, tutustumaan uusiin ihmisiin ja tekemään uutta työtä muotoilemalla, kokeilemalla, intohimolla.

tieonvapaa.jpg

Kuvat muutosmuotoilijoiden, teksti muutosmuotoilija #68 Merja Rantala-Rantakari

 

 

RUUSUHOVI op:2

 

_mg_9861

Yö on saapunut. Hiljaisuuden tuntee samettisena pehmeytenä. Nousen Ruusuhovin yläkertaan sammuttamaan valoja. Avaan palo-oven ja painan valokatkaisijaa, pimeys ja naisen parkaisu! Sydämen rytmi pysähtyy. Pieni tyven ja syke nousee. Täällähän kummittelee. Parkaisun taajuus jää soimaan mieleen poistuessani valoisiin tiloihin.

Talo kuiskii nyt toisin taajuuksin. Aaveiden asteikko häviää päästäni. Huoneiden ja käytävien kuiskinta on vallannut minut. Itse asiassa se on ottanut valtaansa meidät kaikki, Sarin, Mikon ja minut. Tajuan sen tuolla hetkellä. Hovin antamat vienot vihjeet ovat muuttuneet muodoiksi. Väliin esineet ovat ajaneet meidät luomaan pieniä musiikkiesityksiä asettuakseen sen jälkeen paikoilleen kuin olisivat olleet siinä iäti.

_mg_9856

Puhutaan, että rakennuksella on henki. Ruusuhovissa se on rauhallinen. Sen kummitukset paljastuvat päivänvalossa narahteleviksi oviksi ja kellarikerroksen puliseviksi putkistoiksi. Se ei siis ole haamujen valtakunta, vaikka se väistämättä lumoaakin sen, joka tohtii kuunnella sen kuiskivien seinien tarinoita.

tuoli_tarkkana

 

Meille riemua lisäsi se, että saimme käsiemme työn kautta liittyä tarinoiden virran osaksi. Don quijote ratsasti Rosinantellaan seurassamme. Uskollisen Sancho Panzan vahtiessa tekemisiämme vältimme tuulimyllyjen syntymisen mieliimme. Urakkamme eteni veijarimaisen kepeästi kohti vääjäämätöntä maaliaan, kaihoisaa kotimatkaa.

Kiitokset Ruusuhoville!

Team Ruusuhovi 2. Kuvat Mikko Inkinen, teksti Risto Hautanen

Ahmojen valtakunta

Teksti Mari Jannela, kuvat Pekka Ovaskainen

ahma-patvinsuo Ahmanjäljet Patvinsuon kansallispuistossa

Lieksassa Patvinsuon kansallispuiston laitamilla on Erä-Eeron suurpetojen kuvauspaikka.

Hiihdän pitkin suota päiväreppu selässäni. On kuulas kevättalvinen päivä ja suksi kulkee sujuvasti. Olen matkalla Teretin lintutornin laavulle evästelemään ja siitä edelleen Koitereen rantaan katsomaan, ovatko jäät tehneet muodostelmia laajentuessaan.

Huomaan jotain oikealla puolellani ja pysähdyn. Hassunnäköinen, karvainen, ruskea otus pysähtyy kohdalleni. Meillä on välimatkaa vain vajaa kymmenen metriä. Ensin en tahdo ymmärtää, mikä se on. Sitten se nousee takajaloilleen, katsoo minua käännellen päätään ensin oikealta vasemmalle ja sitten taas oikealle. Ymmärrän kohtaamisen olevan harvinaisen – vierelläni on ahma.

Katselemme toisiamme hiirenhiljaa. Kummallakaan ei ole asiaa ilmaistavana, eikä kummallakaan ole kiire. En pelkää vaan annan tilanteen edetä, vaikka minuutit matelevat. Lopulta se laskeutuu kaikille tassuillensa ja jatkaa rauhallisesti eteenpäin, suorastaan löntystellen ja piittaamatta minusta sen enempää.

Jatkan matkaani ylittäen ahman kulkureitin ja huomaan sen olevan vankka jotos. Tästä on kuljettu useasti ja syystä. Jotoksen päästä löytyy ahman ruokakauppa, lähes loppuun kaluttu hirvenraato. Oikeastaan siitä on jäljellä vain nimeksi, että sen tunnistaa olleen hirven.

”Olipa tuuria” arvelen ja toivon, että ahma ajatteli minua ystävänä.

39Ahma on pienin pohjolan suurpedoista.

Ahma tulonlähteenä

– Ahma on hyvä äiti, pitää pennuistansa hyvää huolta, kertoo luontomatkailuyrittäjä Eero Kortelainen.

Hän on rakentanut yrityksensä tuoteperheen suurpetojen katselua ja kuvausta varten Lieksan Kontionvaaran korpeen. Paikka on hyvä, suojassa ihmismassoilta ja ympärillä ovat metsähallituksen ja metsäyhtiön suojelualueet. Siellä on ahman hyvä lisääntyä.

– Pennut syntyvät talvella lumen alle ja kevään saapuessa ne siirretään maapesään. Niitä on kahdesta neljään, Kortelainen lisää.

Kortelainen on toiminut luontomatkailuyrittäjänä yli kymmenen vuotta. Hän on itse kunnostanut Keljänpuron vanhan tukkikämpän vieraiden majoittumista ja ruokailuja varten. Keljänpuron varrella on viehättävä pieni sauna, sekä hieman ulompana ovat kotamallinen savusauna ja nuotiokota. Savusaunan lauteille noustaan ylös kierteisiä rappusia, kiukaan ollessa keskellä. Löylyt ovat makoisat ja ringissä saunominen tuo lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Savusaunan pukuhuoneen keskelläkin on tulipaikka.

– Luontomatkailuyrittäjyys on kovaa työtä. Keljänpurolla ei ole sähköjä eikä juoksevaa vettä. Tai vesi siis juoksee purossa, josta se kannetaan. Työtä riittää polttopuiden tekemisen ja asiakkaiden huolehtimisen lisäksi myös siinä, että eläimistä huolehditaan. Ahmoille viedään ruokaa joka päivä. Alueen puhelinkentät ovat varsin heikot, joten se tekee vaikeusastetta, hän vielä lisää.

45Keljänpuron kämppä on kunnostettu alkuperäiseen asuunsa.

Televisio on suurin asiakas

Alueelta löytyy kaksi kuvauspaikkaa, joissa on kymmeniä kuvauskojuja eri ilmansuuntiin. Kojujen koko vaihtelee tarpeen mukaan yhdestä yhdeksälle. Kojut ovat lämpimiä, niissä ovat laverit ja wc. Tarpeen mukaan opas on mukana, sekä tietysti hyvät eväät.

– Päätuotteeni on suurpetojen valokuvaus: ahma ja karhu. Joskus kameran eteen voi saapua susi, ilves, kettu, kanahaukka tai merikotka. Majavaakin on päästy kuvaamaan. Lisäksi alueella on pikkulintujen kuvauspaikka. Kuvauksen onnistumisen vaateena on ehdoton hiljaisuus. Eläinten aistit ovat monin verroin ihmistä herkemmät, joten kuvauskojulla ei kannata alkaa kuulumisien vaihtoon, Kortelainen vinkkaa vieraan velvollisuudesta.

Uutena tuotteena on kuvaamisen rinnalle ovat nousseet piirtäminen ja maalaus. Luontoa voidaan kokea ja taltioida monella tavalla. Lähellä Keljänpuron kämppää on Vaskikallio, jossa harjoitetaan köysillä laskeutumista. Hiihto ja lumikenkäily kämppä tukikohtanaan ovat myös kysyttyjä aktiviteetteja.

– Suurimmat asiakkaistani tulevat televisiosta. Esimerkiksi BBC:n kuvaukset Avara Luonto sarjaan Jäinen Planeetta. Kuvausryhmä viipyi 36 päivää kuvaamassa noin viiden hengen kuvausryhmissä. Belgian televisio teki ohjelmaa ahman vaikutuksesta metsästykseen. Vuoden 2016 Lukija-Finlandian Karhu -voimaeläin kirjallaan voittanut Kimmo Ohtonen on myös vakiovieras kojuilla. Hänen televisiosarjansa Katoavan Pohjolan ahmakuvaukset ovat kuvatut Keljänpurolta.

006Karhu on Keljänpuron vakiovieras.

Markkinointiapua somettamisesta

Ahman ollessa harvinainen se ikään kuin markkinoi itse itseään ja tuo kuvausryhmiä ympäri maailmaa. Sen lisäksi tuotteen on oltava hyvä ja kestävän kehityksen mukainen. Alueen on oltava siisti, aterioiden maittavia, opaspalvelut englantia taitavia sekä joustavia. Metsäneläimiä kun ei voi komentaa – ”olisitko hetken paikallasi, että saan tämän kuvan otettua”. Markkinoinnissa Kortelainen on kokeillut myös sosiaalista mediaa. Apua hän on saanut Vintage Joensuun työllisyyskurssilta.

– Somettamisesta on ollut selkeästi hyötyä. Se näkyy kyselyissä ja varaustilanteessa. Itse olen päivittänyt facebookia jo pidemmän aikaa, mutta nyt kurssilaiset ovat tehneet twiittejä ja lisänneet kuvia instagramiin ja pinterestiin. Kesän varaustilanne näyttää nyt hyvältä.

Vintage Joensuun Merja Rantala-Rantakari on vastanut twiiteistä ja hän kertoo seuraavaa:

– Pekka Ovaskaisen ottamat talvikuvat keräävät kiinnostusta. Viimeisellä talvikuvalla on yli 2000 näyttökertaa ja 19 uudelleentwiittausta. Revontulikettu eli kettukuva, johon yhdistettiin taru revontulista sai 2800 näyttökertaa ja 144 toimintaa. Seuraajia on nyt 250, joista puolet Suomesta. Seuraajien määrä lisääntyy koko ajan. Seurattavia on 650.

Suurpeto- sekä luontokuvaus tuo tuloa myös kuvaajille. Varsinkin television dokumentit ovat kuvaajille tulonlähde. Koska eläimillä ovat niin herkät aistiti ja niitä ei voi pakottaa, joskus niitä voidaan joutua kopeissa odottamaan vuorokausi tai pari. Kysymys ei välttämättä ole tuurista, vaan ihmisen omasta, ei niin metsäisestä olemuksesta. Lähietäisyydeltä nähty ahma tai karhu korvaavat kyllä odottamisen vaivan. Suurpedon näkeminen on aina mieliinpainuva kokemus.

8Onnekas voi tavata kuvauskojulla suden.

Minä yrittäjänäkö?

Aloittelimme jo toista  peräkkäistä aamua täällä Vintage Joensuussa Mikko Toiviaisen  johdolla. Osa oli päässyt paikalla fyysisesti ja osa digitaalisesti.  Ja digitaalisesti meillä oli paikalla myös Tamoran Saara Utti. Saara  perehdytti meitä aamupäivän liiketoimintasuunnitelman tekoon.  Tämä on tärkeä työkalu meille kaikille, vaikkemme miettisikään tulevaisuutta yrittäjänä. Yrittäjyyteen on liitetty monesti sana  yrittäjähenkisyys, mutta uuden työn kulttuurissa yrittäjyys on vahvasti työntekohenkisyyttä. Kukaanhan ei ole työsuhteessa, ellei tuota mitään hyötyä asiakkaalle. Lts on ennen kaikkea työkalu, joka auttaa työskentelyä ja etenemistä, jäsentämään ja hankkimaan asiakkaita ja rahoitusta, mutta toimii myös myynnin markkinoinnin ja asiakashankinnan työkaluna ja perustana.

Maailma muuttuu, nopeasti ja asiakasryhmät muuttuvat sen mukana. Tänä päivänä kiitos digitalisaation asiakkaat voivat olla missä päin maailmaa tahansa. Tästä hyvä esimerkki on Halla x Halla -Suomessa ja Balilla  toimiva yritys, jolla on kalaverkoista, muovipusseista ja muovipulloista kehitelty bikinimallisto.  Halla x Halla tykkää ja seuraa aktiivisesti kilpailijoitaan sosiaalisessa mediassa. Tykkäämällä kilpailijan kuvista tai päivityksistä, myös sinä tulet huomatuksi. Käännä siis kilpailija verkostoitumis -ja markkinointiresurssiksi!

Sosiaalisessa mediassa on paljon myyntiä ja markkinointia. Näy siellä, brändää itsesi ja anna yrityksellesi kasvot. Lts pakottaa sinut olemaan esillä myös sosiaalisen median kanavissa. Saa asiakkaat haluamaan sinun palveluitasi. Näin saat arvoa ja luottamusta itsellesi. Yrittäjyyteen liittyy mahdollisia riskejä, määrittele riskisi. Onko ne sisäisiä, ulkoisia, alueellisia tai digitaalisia? Määrittele ne ja mieti, miten kehität niitä ja pääset niistä eroon.

Liiketoimintasuunnitelmasi on sinun hissipuheesi, että osaat kertoa omasta osaamisestasi, tuotteistasi ja palveluistasi. Myy muutakin. Myy  samalla verkostojasi, kumppaneitasi ja yhteistyötä avoimesti. Yhdessä tekeminen on vahvuus. Kilpailjoistakin voit oppia. Puhutaan benchmarkkauksesta eli toisilta oppimisesta ja oman toiminnan kyseenalaistamisesta. Tämä vertailukehittäminen on systemaattista esikuva-analyysiä, tehokkuuden vertaamista omaan toimintaasi, josta hyödyt.

Saara puhui meille innostuneesti  ja tähdensi monia liiketoimintasuunnitelman tekoon liittyviä painotuksia. Yhtä kaikki askeleet kohti menestystä on, että teet asioita, millä on oikeasti merkitystä. Rehellisesti. Myy aina parasta palveluasi.  Älä takerru liikaan suunnitteluun, vaan aloita tekeminen nyt. Kaikki, mitä teet pitää olla sen arvoista.

Loppupäivästä aloimme työstämään vielä Kirsi antamaa tehtävää -Miten asiakasymmärrystä saadaan aikaan erilaisin haastattelumenetelmin? Mitä muutosmuotoilun tapoja ja menetelmiä voit käyttää haastattelussa?  Ryhdyimme siis tekemään tehtävää.

Tällainen video syntyi!

(Video on editoitavana, lisätään tänne pian)

 

blogikuvat-7-2

 

Vintage Joensuu vol.2 sparraaja Muutosmuotoilija #60 Kati